Tulivuorirock ja aamuyön apostolinkyyti

Muistoni Tulivuorirockista ovat parhaiten 1970-luvulta, jolloin se nimenomaan oli suuri festari. Tais olla Suomen toiseksi suurin Ruisrockin jälkeen. Tulivuorirockissa esiintyi useita sen ajan kuuluisia maailmantähtiä mm. Bay City Rollers ja Suzi Quatro, ne ehkä jääneet mieleenpainuvimpina. Bay City Rollers oli aikanaan jopa maailman suosituimpia yhtyeitä, joka tosin ei minua kovasti kiinnostanut, enempi se oli sellainen tyttöjen tykkäämä poikabändi. Suzi Quatro taas oli kovan luokan tähti, pieni tyttö, oliko jotain 155 cm ja kaulallaan bassokitara, joka näytti pidemmältä kuin soittaja itte. Kovaa oli bassokitaran jytke, joka kaikui Halkosaaresta kauas lähiseuduille, saattoipa viedä joidenkin mummojen ja paappojen yöunetkin. Mutta minä nautin!

Monia muitakin kuuluisuuksia oli siellä 1970-luvulla ja aina herätti mielenkiinnon ja sinne oli pakko päästä tavalla tai toisella. Lähiseudulta ja kauempaakin maakunnasta oli linja-autokuljetuksia, en muista maksoiko ne mitään vai kustansiko järjestäjä ne. No linja-autolla tai kaverien kyydillä sinne mentiin.

Eräs mieleenpainuva muisto on, kun kerran unohduin jonnekin esiintymislavan tuntumaan, kai oottamaan, että näkis vielä vilauksen pääesiintyjästä. No siitä oli seuraus, että bussini oli ehtinyt lähteä. No mikäs neuvoksi, tuttuja omilla autoilla olleitakaan ei näkynyt enää missään, vain hiljenevä Halkosaari. Joiltain vielä paikalla olleilta autojen kuskeilta kysyin, että minne oli matka, mutta kaikki olivat menossa ihan eri suuntaan kuin minne itsellä oli matka.

No mikäs siinä auttoi, eiku vaan liftaamaan kotia kohti, matkaa noin 15 kilometriä. Peukalo pystyssä ja eipä kukaan pysähtynyt. Olivat autot täynnä ja osalla oli äiti tai isä hakemassa nuorintaan eivätkä halunneet ketään “huligaania” kyytiinsä. No meillä kotona ei siihen aikaan edes ollut autoa, äiti ja isä käyttivät kulkuvälineenä vain polkupyörää ja omia jalkojaan, töppönen toisen eteen.

No miksen sitten soittanut jollekin tutulle ja pyytänyt hakemaan. Ai niin mistä? Puhelinkoppia ei tuolla matkalla ollut ja kännykkä…., älkää edes kuvitelko, että silloin olis ollut kännyköitä. Ja internet sanaa ei oltu edes keksitty.

Niin että siinä sitten 15 kilometrin kävelylenkki tuli tehtyä aamuyöstä. Onneksi oli kaunis kesäyö, ja kotia lähestyessäni alkoi aurinko jo nousta itäiseltä taivaalta valaisten ja lämmittäen loppumatkaani. Ja arvaahan sitä, että seuraavana päivänä nukutti, ja piti kivestäviä varpaitakin tutkia, että oliko kuinka rakoilla. Mutta hauskaa oli, olinhan edellisiltana ollut legendaarisessa Tulivuorirockissa. Se reissu jäi mieleeni ja sitä vieläkin muistelen.